Löysin mitä etsin

Kesäkuu on aluillaan ja työasiat ovat alkaneet edetä mukavasti. Rauhalliseen tahtiin, niin kuin oli tarkoituskin. Viime kirjoituksessa kerroin studiosta sekä kampaamosta joihin olin ollut yhteydessä ja siinä kävi niin onnellisesti että olenkin tehnyt jo töitä molemmissa. Valokuvaus puolelta uusi työpaikkani on KuvaVelhot ja kampaamon puolelta parturi-kampaamo Festino. Molemmissa paikoissa tuntuu jo tosi kotoisalta ja työkaverit on hurjan kivoja. Uskomatonta miten hyvin asiat toisinaan järjestyy! Löysin siis juuri niitä töitä mitä etsinkin.

Tällä hetkellä olen tehnyt studiolla jonkun verran lapsikuvauksia, sekä yhden koirakuvauksen. Myös ensimmäiset hautajaiskuvaukset tein viime lauantaina, enkä voinut välttyä vetisiltä silmiltä. Vielä jonkun verran on matkaa siihen ammattimaisuuteen, että osaan pitää omat tunteet erillään.Toisaalta, en usko että siihen ikinä täysin tottuu. Kyllä toisten ihmisten surua on vaikea katsella, vaikkei se itseä koskettaisikaan. Vanhemman ihmisen poismeno on vielä luonnollinen asia, mutta entäs kun kyseessä on nuori ihminen tai lapsi.. Luulen kuitenkin että nuo hautajaiskuvaukset tulevat antamaan minulle perspektiiviä ja muistutusta siihen, että mitkä asiat olikaan niitä tärkeitä. Olen nyt ollut kaksi kertaa katsomassa hautajaisia ja ottamassa oppia kuvaamisesta, sekä sen yhden kerran kuvannut itse. Kyllä niiltä reissuilta kotiinpaluu on tuntunut aina yhtä ihanalta. Onneksi kaikki omat läheiset ovat vielä lähellä.

Tällä hetkellä töihin paluu tuntuu kyllä tosi hyvältä. Varmasti vaikutusta on sillä, että sen voi tehdä hiljalleen, mutta olen myös tuosta kuvaamisesta edelleen aika innoissani! Lapsikuvaukset on minusta tosi hauskoja. Tänäänkin sai ihan hikeen asti hyppiä ja leikkiä, kun yritin saada pikku asiakkaita nauramaan. Hääkuvauksia vielä tälle kesälle toivoisin ja luultavasti niitä on muutamat tulossakin. Myös enemmän miljöökuvauksia haluaisin tehdä. Eilen kuvasin naapurin Oiva poikaa Utran saaressa, ja voi että jos enemmänkin työpäiviä voisi sillä tavalla viettää! 

Onneksi Lucasta ei ole vielä tarvinnut viedä hoitoon, mutta luulen että se tulee sujumaan hyvin kunhan sen aika koittaa. Lucas viihtyy niin hyvin toisten lasten kanssa (etenkin tyttöjen!) että jää sinne varmaan oikein mielellään. Minun töihin kulkeminenkin ratkaistiin hankkimalla minulle skootteri. Kyllä sillä mielellään kesäkelissä huristelee ja sadepäiviä varten on istuimen alla sadetakki valmiina. Tänään kävin sillä jo studiolla ekaa kertaa ja perjantaina menen ehkä kampaamolle. Onneksi toisen auton hankkimista pystyttiin vielä lykkäämään. 

Minua kiinnostaisi myös juttujen tekeminen lehteen. Yhden kuvareportaasin tässä keväällä teinkin Karjalan Heiliin ja ajatuksissa olisi saada tehtyä lisääkin. Toteutin yhdelle kotiäidille hemmottelupäivän, jossa värjäsin ja leikkasin hänen hiuksensa, meikkasin sekä kuvasin studiolla. Myös käsihoidon hän sai kosmetologilta haastatteluni lomassa. Koko jutussa vaikeinta oli varmaan itse kirjoitus, siihen kun en ole saanut koulutusta. 

Mutta tässäpä kuulumiset tältä erää. Toivottavasti edessä on ihanan lämmin kesä johon kuuluu paljon kuvauksia, mutta myös rutkasti vapaa aikaa! Kiitos kuvista Alina, Pietu, Allu, Suvi, Lucas, Aimo ja Oiva <3