lauantai 3. lokakuuta 2015

Jäitä hattuun

Vihdoin aion kertoa vähän kuulumisia tännekin! Viime kirjoituksessa työt olivat vasta aluillaan, mutta nyt olen päässyt jo melko hyvään vauhtiin. Kesän aikana tein hieman töitä myös kampaamolla, mutta päätin kuitenkin alkaa vain keskittyä pelkästään kuvaamiseen. Melko tasaisesti olen tehnyt kuvauksia sekä miljöössä että studiolla. Pääasiassa ne ovat olleet lapsikuvauksia, mutta myös muutamia muita on mahtunut joukkoon. Tällä hetkellä olen kuitenkin vielä pääosin kotona Lucaksen kanssa, mutta hoitopaikka on haussa. Saa nähdä miten asiat tässä loppuvuoden aikana muuttuvat.

Olen kyllä kovasti nauttinut kuvaamisesta. On ollut ihana saada tehdä niitä rauhalliseen tahtiin ja toivon että sama innostus säilyy vielä töiden lisääntyessäkin. Minulla olisi paljon ideoita miten voisin vielä laajentaa palveluitani, mutta ehkä tällä hetkellä pitää vielä keskittyä yhteen asiaan ja tehdä se mahdollisimman hyvin. Monesti iltaisin kirjaan ylös kaikkia ideoita ja ajatuksia työasioihin liittyen, mutta kyllä tämä arjen pyöritys tahtoo välillä kadottaa ne mielestä. Olen nyt äiti melko vaativalle pikkumiehelle, kuka ei haluaisi minun hetkeksikään istahtavan tietokoneen tai suunnitelmieni ääreen, joten joudun vielä toistaiseksi vaan malttamaan mieleni. Hiljaa hyvä tulee. Nyt on vielä aika keskittyä antamaan sitä niin kovasti vaadittua huomiota, jonka hän kyllä ansaitseekin.

Kyllä se välillä myös jännittää, että toivottavasti minusta tulee vielä niin hyvä kuvaaja mitä toivoisin olevani. Nyt kun olen uudella alalla ja uudessa kaupungissa, niin haluaisi jokaisen työn tehdä niin hyvin, että sana alkaisi kiertää positiivisessa mielessä. Toivon että saisin asiakkaiden kanssa sellaisen suhteen, että jos työhöni ei olla tyytyväisiä, niin saisin mahdollisuuden korjata tilanteen. Nautin ihmisten kanssa työskentelystä ja haluan todella pystyä vastaamaan asiakkaiden toiveisiin. En koe vieläkään olevani kuvaajana mitenkään valmis, vaan kokoajan opin uutta. Uskon kuitenkin että minulla on hyvä pohja osaamiselleni ja pystyn kehittymään vielä paljon. Jatkan toiveitteni listaamista, ja odottaessani niiden toteutuvan pyrin keskittymään tähän joskus hyvin hektiseltäkin tuntuvaan arkeen. Välillä olen vaan niin intoa täynnä, mutta ehkä pudottelen vähän jäitä hattuun. Kyllä siihen uran eteenpäin viemiseenkin aika vielä koittaa.