Oikeastaan jo viime vuoden puolella aloitin ottamaan selvää mahdollisista työpaikoista täällä Joensuussa. Nyt sitten tammikuussa oli helppo lähteä kyselemään tarkemmin, kun oli jo ajatuksia siitä mistä kysyä. Yhden paikan löysinkin joka heti kiinnitti huomion, ja tuntui jotenkin omalta. Innostuin siitä tosi paljon ennen kuin ehdin edes ottamaan selvää onko siellä tarvetta työntekijöille. Joistakin asioista tulee vaan se tietty fiilis.. intuiitio, johon yleensä luotankin. Yhtenä päivänä se intuiitio vaikutti sitten niin, että lähdin lähes meikittä, tukka nutturalla, Lucas kainalossa käymään tuossa paikassa, koska ajattelin sen olevan parempi vaihtoehto kuin sähköpostin lähettäminen. Tuolla käynnillä sain esitettyä asiani ja sovittua että kävisin joku päivä tiputtamassa heille portfolioni sekä lopputyöni. Innostus kasvoi entisestään, vaikka toisaalta mietin että olinkohan tehnyt miten hyvän ensivaikutelman mennessäni kyselemään töitä niin huolittelemattoman näköisenä. Ajattelin kuitenkin että ehkä niillä työnäytteillä olisi tässä hieman suurempi painoarvo.
Tällä hetkellä asiat ovat edistyneet niin, että kävin vielä uudemman kerran tuossa paikassa keskustelemassa mahdollisesta yhteistyöstä, ja on hyvin todennäköistä että siellä minä vielä tulen työskentelemään oman toiminimeni kautta. Enempää en vielä tässä vaiheessa halua kertoa, mutta uskallan jo unelmoida että tuossa paikassa minulla olisi mahdollista tehdä juuri sellaista työtä mistä olen haaveillutkin. Myös kampaamopuolen töihin olen kysellyt erilaisia mahdollisuuksia. Ensi viikolla käynkin yhdessä paikassa keskustelemassa siitä miten joustavaan sopimukseen olisi mahdollisuus. Kuitenkin useampaan paikkaan olen ollut yhteydessä, joten toivottavasti sopiva paikka löytyisi siltäkin puolelta. Tällä hetkellä tosiaan näyttää siltä että tänne Joensuuhun me taidetaan olla jäämässä ja se tuntuu hyvältä ajatukselta. Ainut asia mikä harmittaa on se, että perhe ja ystävät on kauempana, eikä voi nähdä niin usein kun haluaisi. Mutta kai aina jostakin on tingittävä, eikä tuo parin tunnin matka nyt niin ylitsepääsemätön ole. Onneksi noista rakkaista saa niin paljon tukea jo pelkästään puhelimenkin kautta.
Kuvaukset viime aikoina on olleet aika lapsipainotteisia. Lucasta, meidän perhettä, sekä siskojen ja ystävien lapsia olen kuvaillut, en kovinkaan paljon muuta. Muutamia lapsikuvauksia olisi vielä tiedossakin, kun vaan aikataulut saadaan sopimaan yhteen. Tällä hetkellä pitää kuitenkin nauttia vielä tästä kotona olosta, ennen kuin työasiat etenee. Ehkä lähempänä kesää asiat on jo toisin. Onkin ihanaa alkaa odottamaan kevättä ja kaikkea tulevaa. Nyt kuitenkin näitä suloisia pikku nappuloita vielä osittain joulutunnelmissa <3 Pihla, Aku, Emppu, Alina, Pietu, Manta ja Lucas.
