Keväästä talveen

Jepp, nyt onkin jo vierähtänyt muutama kuukausi kun olen ollut takaisin Suomessa. Paluu matka meni mukavasti, vaikkakin viimeinen lento Lontoosta Helsinkiin oli kolme tuntia myöhässä! Minun piti olla Helsingissä klo 23, mutta olinkin sitten vasta kahden jälkeen yöllä. Siitä sitten ajeltiin vielä yötä myöten Kuopioon. Kyllä siellä Lontoossa alkoi tuo matkustaminen jo vähän tuntumaan. Vaikkakin muuten osasin edelleen nauttia tuosta matkanteosta. Pisimmällä 13 tunnin lennolla sain jopa oman tyhjän penkkirivin, jossa pystyin hyvin pötköttelemään ja katselemaan elokuvia!

Viimeinen viikonloppu Melbournessa meni aika leppoisissa merkeissä. Lauantai aamuna heräsin sieltä kotoa yksin, kun Geoff ja Jenny olivat lähteneet viettämään sukulaisen syntymäpäiviä. Aloitin päivän ensin käymällä lenkillä, jonka jälkeen aloin valmistautumaan kaupungille lähtöön. Fiilistelin myös kuunnellen musiikkia, mitä tuolla ollessani en ollut kuullut juuri ollenkaan! Normaalisti kuitenkin kuuntelen radiota päivittäin. Iltapäivällä lähdin sitten ensin keskustaan, jossa katselin jonkun aikaa aukiolla juhlivaa jalkapallofanien joukkoa. Sitten otin raitiovaunun St. Kildan rannalle, jossa kiertelin baareja ja katuja ja kuvailin upeita maisemia. Kävin pikaisesti katsomassa myös Luna Parkin huvipuiston. Lopulta löysin oikein mukavan pienen ravintolan, joka oli avoin kadulle ja jonka pehmoiset sohvat ja lämpölamput houkuttelivat minut jäämään. Vietinkin tuossa ravintolassa sitten useita tunteja nautiskellen viineistä, patongista ja kalmarirenkaista. Välillä kävin viemässä puhelimen laturiin yläkerran yökerhoon, sekä kävelemässä pitkin katuja, mutta palasin taas tuohon samaan paikkaan. Myös yökerhon puolella katselin meininkiä hetkisen aikaa, mutta se ei ehkä ollut sellainen paikka missä olisin viihtynyt kovin pitkään yksin. Nautin kyllä tuosta päivästä niin paljon! Onneksi minun ei tarvinnut enää lähteä suunnistamaan takaisin kotiin, vaan Geoff ja Jenny ottivat minut kyytiin samalla kun palasivat syntymäpäiviltä. Seuraavana päivänä vietimme oikein leppoisan päivän käyden pitkällä lounaalla Geoffin veljen ja hänen vaimonsa kanssa.

Viimeisille päiville olin toivonut jotain kuvaushommaa.. ja onneksi Andrew'lla olikin tiedossa projekti johon pääsin mukaan! Hänet oli nimittäin palkattu kuvaamaan "behind the scenes" materiaalia lyhytelokuvan (Love notes) kuvauksiin! Olin todella innoissani tuosta, koska samalla sain nähdä sen miten elokuvaa tehdään ja sitten vielä katsoa miten Andrew siellä työskentelee. Ensimmäisenä päivänä aloitimme noin kahdentoista maissa ja lopetimme puoli kaksitoista yöllä. Oli hurjaa nähdä miten paljon aikaa ja vaivaa he näkivät yhdenkin kohtauksen kuvaamiseen! Elokuvan eteen työskenteleviä ihmisiä oli todella paljon, joista jokaisella oli oma tärkeä tehtävänsä. Minun tehtäväni oli olla Andrewn apuna ja pysyä poissa muiden tieltä! Sen jälkeen kun kuului aaaaaand ACTION!, kukaan muu kuin näyttelijät eivät liikkuneet ja oli aivan hiiren hiljaista. Kohtaukset kuvattiin aina uudelleen ja uudelleen, enkä oikein ymmärrä minkä takia.. minusta he tekivät kaiken aina täsmälleen samalla tavalla! x) Koska päivä venyi niin pitkäksi, niin Andrew tarjoutui majoittamaan minut omaan kotiinsa yöksi. Aamulla tapasin hänen vaimonsa ja heidän kaksi lastaan, jotka olivat aivan hurmaavia! Aamulla he esittelvät minulle huoneensa ja leikimme yhdessä piilosta. Olin todella otettu että Andrew halusi majoittaa minut heidän luokseen. Tuntui etten ollut enää vain "pelkkä työharjoittelija", koska pääsin tutustumaan hänen perheeseensä. Seuraavan päivän olin vielä kuvauksissa mukana, mutta viimeiset pari päivää vietin nautiskellen Melbournen maisemista. Kyllä tuli haikea olo lentokentällä hyvästejä jättäessä, mutta ihanaa tietää että tuonne paikkaan tulen aina olemaan tervetullut!

Nämä kuukaudet täällä Suomessa on menneet taas hurjaa vauhtia. Paljon on tullut muutoksia elämään, mutta ne varmasti vievät oikeaan suuntaan. Myös kuvauksia olen päässyt kivasti tekemään ja lisääkin on tiedossa. Myös näyttelyä pidettiin luokan kanssa pari viikkoa sitten. Kunnonpaikassa järjestettiin seminaari, jossa puhuttiin nuorten syrjäytymisen ehkäisemisestä. Meille sitten annettiin näyttelyn aiheeksi "toivo" ja "syrjäytyminen". Lopuksi sitten pidimme siellä huutokauppaa niistä meidän kuvista ja ylpeänä voin kertoa että ainoat työt mitkä meni kaupaksi oli minun kaksi kuvaa! Ja minä kun alkuun vielä epäilin ja kyseenalaistin koko huutokauppa ideaa! Taisin oppia ettei ikinä kannata väheksyä omien töiden arvoa. Tienasin tuona päivänä siis 120€. 

Jospa ei  nyt jatkossa tulisi tuollaista kolmen kuukauden taukoa tässä blogin päivityksessä. Viimeksi kun kirjotin, niin olin keväisessä Melbournessa ja nyt täällä on jo kunnon talvi! On vaan ollut aika hektistä aikaa, mutta olen tosi iloinen niistä kuvista mitä olen saanut otettua! Laitan tähän ensin vielä viimeisiä kuvia Melbournesta, mutta sitten muutamia niitä mitä olen kuvaillut täällä muuten. Tässä joulun alla meillä tulee olemaan vielä studiotyön näytöt, joista yhteen kuvaan minulla on vasta idea. Tammikuussa sitten alkaa taas työssäoppimiset. Ensin minä menen Studio Liisaan viideksi viikoksi, jonka jälkeen toiset viisi viikkoa Viikkosavolle. Odotan noita molempia harjoitteluja innolla! Ihanaa päästä vihdoin tekemään harjoittelua varsinaisesti studioon, ja myöskin paluu Viikkosavolle tuntuu huipulta! Viimeisimmässä Viikkosavossa olikin minun kesällä tekemäni syöpäreportaasi. Mahtavaa oli nähdä kokonaan oma tekemä juttu lehdessä.

Mutta tässäpä muutamia kuvia! ISO kiitos vielä kaikille kuvattaville! <3

                                                               
                                                                       Pietu 1v.

                                                                           Alina

                                                                           Suvi

 

  Heli ja Timo

                                                           Antti, Jonna, Aada ja Miisa

                                                                          Miia

                                                            Näyttelyssä olleet työt

Viinia ja fiilistelya!

Enaa viisi paivaa jaljella! Tuntuu hullulta.. kylla mina olen niin ihastunut tahan kaupunkiin. Viime lauantaina oli viela yhdet haat mitka kuvattiin Andrew'n kanssa, mutta muuten tama viikko on ollut aika hiljainen ja olen saanut hyvan mahdollisuuden nauttia tasta kaupungista ihan omin pain. Muutamia ajeluita turistibussissa ja metrossa, kavelya rannalla ja kaupungin kaduilla, nautiskelua auringosta, herkuista ja jalleen kerran hyvasta viinista! :)

Mutta tosiaan viime lauantain haat oli taas avian mainoit! Aloitimme hotellilla kuvaillen haavaen valmistautumista paivaan. Siita siirryimme juhlapaikalle missa oli ensin teeseremonia ja sen jalkeen vihkiminen ja potriettien kuvaus. Oikeastaan koko paivan myos mina kuvasin Andrew'n toisella kameralla. Viela illan tullen kuvasimme itse juhlaa, kakun leikkausta, puheita ja tansseja. Ehdimme jopa itsekin istahtaa joksikin aikaa nauttimaan alkuruuasta ja (muutamasta) lasillisesta viinia. Voin rehellisesti sanoa etta nautin tuosta paivasta! Ja juurikin tuo hetki kruunasi kaiken, kun saimme hetken hengahtaa ja nauttia haiden tunnelmasta. Itseasiassa siina vaiheessa kun Andrew sanoi etta voisimme lahtea (n.klo 9) niin tuntui etten olisi viela malttanut.. niin aidosti nautin tuosta illasta! Ja taas tuona paivana opin paljon uutta valaistuksesta, mallien ohjauksesta ja ylipaatansa kaikesta mika liittyy haiden kuvaamiseen. Myos rennon ja miellyttavan tunnelman luominen kuuluu tuohon, jota ei valttamatta aina osaa ajatella! Haiden jalkeen jain viela kaupungille, koska Geoff oli aiemmin kertonut etta he menevat yhden tyttarensa ystavan 30 vuotis syntymapaiville, jonne myos mina olin tervetullut. Han oli kertonut aiemmin kadun nimen, mutta en saanut haneen yhteytta kysyakseni mihin ravintolaan he olivat menneet. Paatin sitten kavella katua pasta paahan ja  kavin jokaisessa sen ravintolassa sisalla katsomassa josko loytaisin heidat! Viimein loysin oikean paikan, joka oli ennemminkin yokerho. Siella tormasin perheen tyttoon Lizzyyn, jonka olin nahnyt viimeksi 5 vuotta sitten! Siella sitten vietin muutaman tunnin jutellen ihmisten kanssa, seuraten juhlintaa ja kuunnellen puheita. Nautin myos siita hetkesta kun lahdin yksikseni kavelemaan metroasemalle pain upean yollisen kaupungin lapi.

Sunnuntaina menimme sitten Geoffin kanssa Healesville sanctuaryyn kuvailemaan elaimia. Tuo paikka on sellainen, mihin ne ottavat elaimia vaan hoitaakseen niita, ja paastavat sitten takaisin luontoon kun ne ovat parantuneet. Siella oli myos sairaala, jossa tallakertaa paasi seuraamaan leikkausta jossa otettiin irti koukku joka oli jaanyt kiinni kilpikonnaan! Minusta on ihanaa miten he pelastavat siella pienimpiakin elaimia. Nain myos vompatti vauvoja, kenguruita, erilaisia lintuja ja paljon muita! Suosikki oli kuitenkin koala, jota paasin katselemaan ihan lahi etaisyydelta. Tuolta lahdettyamme kavimme viela kauniilla puutarha alueella, missa oli paljon kukkia, kasveja ja upeita lampi maisemia!

Talla viikolla minulla on ollut vaan yksi paiva Lizzyn studiolla. Tuona paivana seurasin kun Lizzyn assistentti Clara kasitteli haakuvia valmiiksi asiakkaille. Tuota katsellessani opin paljon uutta lightroomin kaytosta, seka muutamia kikkoja kuvien kasittelysta. Loppu paivaksi lahdin kuitenkin tutustumaan Collingwoodiin ja kuvailemaan sen kraffitien tayteisia katuja! Sitten keskiviikkona tutustuin Williamstowniin, jossa siis olen kokoajan asustellut. En kuitenkaan ollut kaynyt tuolla pidemmalla, joten halusin nahda mita kaikkea siella on. Kavelin rantakatua pitkin ja ihailin maisemia. Paiva oli erittain lammin, ja yhdessa vaiheessa pysahdyin kauniiseen merimaisemaan kuvailemaan. Halusin tehda myos yhden kuvan, jonka olin nahnyt valokuvauskirjassa jota olen taalla lueskellut. Mielestani siita tuli aika hauska! Noin neljan kilometrin pituinen matka tuntui ikuisuudelta tuossa helteessa, kun samalla kannoin laukkua, kameralaukkua ja jalustaa!

Eilen sitten halusin tutustua paremmin keskustaan. Paljonhan olen siella jo ollut ja tehnyt ostoksia, mutta ajattelin etta turistibussista kasin nakisin maisemia vahan paremmin ja kauempaakin. Kierros kesti noin tunnin ja sen aikana olisi voinut jaada pois milla tahansa pysakilla katselemaan nahtavyyksia. Paatin kuitenkin tehda ensin koko kierroksen, niin etta voisin toisena paivana menna sinne uudelleen ja jaada pois niissa paikoissa mitka kiinnostavat. Ehkapa menen sinne viela tanaan! Eilen kuitenkin paasin jalleen fiilistelemaan, kun istuin Fedetation squaren ravintolan terassilla, kuunnellen live musiikkia ja nauttien.. tiedatte mista ja valkosipulipatongeista :) Istuin silmat kiinni auringon paisteessa ja ajattelin etta kylla tama elama on sitten hienoa! Jotenkin nautin niin paljon tasta yksin olosta ja upeasta kaupungista! Valilla hieman mietityttaa etta mahdankohan saada studiotyon harjoittelun tunnit tayteen nailla fiilistelyilla, mutta koska en mahda mitaan ettei hommia ole, niin mielummin otan siitakin ajasta kaiken irti! Myos viikonloppuna taalla pitaisi olla aikamoiset meiningit kun on jalkapallon finaalipelit. Ne on taalla tosi iso juttu ja kuulema kaikki on juhlimassa riippumatta siita voittaako vai haviaako oma joukkue. Ne pelit ei sinansa minua kiinnosta, mutta haluan kylla olla mukana tuossa ihmisten juhlinnassa! Ja onhan tama nyt viimeinen viikonloppu taalla, niin mikapa olisi sen parempi tapa viettaa sita. Toivon tosiaan etta ensi viikolle olisi viela tiedossa kuvauksia, niin ei ihan paasisi unohtumaan etta mita olinkaan taalla tekemassa :)

 

 

Ihana Melbourne!

Voii etta.. mistakohan taas aloittaisin! On kylla ollut taas niin paljon tehtavaa ja nahtavaa, etten ehka millaan pysty ketomaan kaikesta niin yksityiskohtaisesti kuin ehka haluaisin. Mutta luulen etta viimeistaan kuvista saa hyvan kasityksen siita, millaista taalla on ollut. Nyt jopa stressitasokin on laskenut ja kaikinpuolin on ollut helpompi olla. Mutta tuo metroliikenne on kylla viela sellaista, joka aiheuttaa hermojen menetysta! Yksi ilta kotimatka kesti noin puolitoista tuntia, kun niita linjoja ei ajettu mita oli tarkoitus, ja kuulutuksissa pyydettiin kokoajan siirtymaan laiturilta toiselle ja sitten kahden vaihdon jalkeen olin viimein kotona n. klo 21.30! Mutta jalleen kerran ohikulkijoilta kysyminen helpottaa paljon, ja monet hyvat keskustelut olen kaynytkin niiden ihmisten kanssa, kenelta olen vaan sattunut pyytamaan neuvoja :)

Mutta viikonloppuna olimme siis Tarra bulga national parkissa. Lahdimme ajamaan sinne lauantai aamuna 5.30, joten meilla oli hyvin koko paiva aikaa katsella ja kuvailla. Majoituimme siis sellaiseen majataloon yhdessa kokonaisen kameraseuran kanssa. Paljon mukavia ihmisia ja kaikilla sama kiinnostuksen kohde! Tuona viikonloppuna tuli ainakin kaveltya paljon. Nuo sademetsa alueet oli mita upeimpia ja oli todella hyvaa vaihtelua rauhoittua keskella luontoa kaiken kaupunkihulinan jalkeen. En ehka osaa edes sanoinkuvailla millaiset fiilikset oli siella kavellessa. Jalleen kerran vaan pysahdyin ajattelemaan, etta miten ihmeessa olen taas paassyt nain uskomattomiin maisemiin! Myos lauantaina illallisen jalkeen istuessamme takkatulen aaressa, nauttien viinia ja kuunnellen yhden kameraseuralaisen laulua ja kitaransoittoa mietin, etta olen niiin onnekas kun olen saanut tutustua naihin ihmisiin!

Myos Lizzyn ja Andrew'n kanssa olen paassyt moniin huikeisiin juttuihin mukaan! Viime perjantaina oli siis ne awardsit, joissa oli siis sellainen messuosasto ja sitten se tuomarointi. Eli kuka tahansa oli pystynyt laittamaan omia kuviaan sinne kilpailuun, joita sitten ammattilaiset arvostelivat ja pisteyttivat. Sita oli oikein mielenkiintoista seurata, kuten myos nahda kaikkia erilaisia toita! Sitten Lizzyn kanssa olen ollut muutamissa kuvauksissa apuna, seka toissa iltana kavimme yhden valokuvausnayttelyn avajaisissa. Siella oli hyvin taiteellisen oloisia ihmisia ja samalla nautiskelimme viinia, juustoja, mansikoita ja muita herkkuja! Mutta Andrew'n mukana olen nyt ollut usempanakin paivana. Han on kylla tosi mukava ja rento tyyppi ja opastaa minua todella hyvin kaikkien valineiden ja muiden suhteen! Hanen kanssaan olenkin tavannut paljon ihmisia ja yha useammin huomaan olevani tilanteissa mihin en olisi koskaan uskonut paasevani! Olemme kayneet ihmisten kodeissa, korkeissa kerrostaloissa, toimistotiloissa, lounaalla asiakkaiden kanssa, rannalla kuvauksissa ja paljon muuta! Mutta ennen kaikkea on ainakin tullut paljon uusien ihmisten kohtaamisia ja hienoja oppimistilanteita valokuvaamisen suhteen! Tanaan kerroinkin hanelle miten onnekas olen kun olen paassyt hanen mukaansa. Hanen mielestaan minusta on myos iso apu, joten mikapa sen hienompaa! Aiemmin Andrew kertoi myos haluavansa palkata jonkun joka osaisi tehda hiuksia ja meikkeja kuvauksia varten ja taisikin sanoa etta tuo assarina toimiminen olisi viela plussaa. Hmm.. ehkapa tassa voisi elatella toiveita etta joku paiva voisin olla taalla vahan aikaa toissakin! Kyllahan tuo olisi ihan unelmahomma, ja aikalailla sita mita olen toivonutkin :)

Olen myos kuvaillut paljon maisemia ympariinsa missa olen kaynyt. Laitankin tanne muutamia kuvia tuosta ihan vahan matkan paasta rannalta, missa aina valilla kayn kavelemassa. Yhteen kuvaan pyysin yksia poikia avuksi ja onneksi tein niin. Itse tykkaan siita kuvasta kovasti! Huomenna menenkin sitten taas Andrew'n mukaan tekemaan haakuvauksia. Odotan kylla innolla millainen paivasta tulee! Nykyisin olen myos osannut varautua kiireisiin paiviin varaamalla laukkuun myslipatukoita, belvita breakfast kekseja, banaaneja ja proteiinipirteloita. Kiireisen paivan jalkeen on helpottavaa paasta nauttimaan pieni valipala samalla kun seikkailee metroilla kotia kohti! Nyt kun tahan kaikkeen on alkanut tottumaan, niin vahan jo harmittaa etta on enaa vajaa kaksi viikkoa jaljella!