Huominen on huomenna

Voi hurjaa.. nyt ois aikalailla tasan kuukausi koulua enää jäljellä. Valmistujaisjuhla on keskiviikkona 28.5. ja tuntuu että niin moni asia on vielä kesken. Opparia ollaan tehty hullun lailla ja samalla on pitänyt valmistua omat nettisivut, flyerit, dokumenttiprojekti, liiketoimintasuunnitelma ja budjetointi. Muutamia viikkoja on mennyt niin, että tiistai ja torstai illat olen edelleen koulun jälkeen käynyt töissä ja sitten muille illoille olen sopinut kuvauksia joko oppariin tai dokumenttiprojektiin liittyen. Nyt on kuitenkin jo aika hyvä tilanne kaikkien kouluhommien suhteen. Maanantaina lähetän opparin aineiston Kopijyvälle, josta siitä tehdään pieni "kirjanen". Olisin halunnut tehdä ihan kovakantisen kirjan, mutta aika sen tekemiseen ei vaan riittänyt. Odotukset itsellä oli korkeammalla, mutta nyt vaan pitää olla tyytyväinen siihen mitä tässä ajassa olen saanut aikaan. Opparin kirjallinen osuus on vielä kesken, mutta aika hyvin olen sitäkin jo saanut kirjoitettua. Dokumenttiprojektin naimanaama kuvia on nyt yhteensä viisi. Ehkä siihen vielä muutaman kuvaan lisää. Nettisivut ja flyeritkin taitaa olla valmiita.. Huohhh.

Kyllä voin kertoa että jo elokuussa alkanut stressaava elämäntilanne ei ole vieläkään tullut päätökseen. Pikkuhiljaa on tullut tiettyjä etappeja saavutettua, mutta vielä on työtä edessäpäinkin. Tällä hetkellä on jo asunto Joensuusta valmiina, jonne aion muuttaa toukokuun lopussa. Kuitenkin suurin kaikista, nykyisen asunnon myynti on edelleen kesken. Sen lisänä nämä koulu-, työ- ja vauva-asiat on tehneet sen, että ei ole tarvinnut miettiä mihin ylimääräisen ajan käyttäisin. Ainakin olen oppinut laittamaan lähes jokaisen muistettavan asian paperille ylös, mutta silti kaiken hajamielisyyden ja unohtamisen eksperttinä olen kyllä ansainnut itse itselleni antaman lempinimen stressi Erkki. 

Välillä myös kävellen tehdyt koulumatkat on tuntuneet aika raskailta. Ylimääräisen matkustajan tuomien kilojen mukana on pahentunut myös vanha tutttu vaivani selkäkipu. Eikä sitä varmaan yhtään helpota huonot työasennot koneen ääressä tai kuvausvälineiden roudaaminen paikasta toiseen. Nyt sentään olen lyhentänyt koulumatkaa hyppäämällä puolimatkasta bussiin. Ei tuo hyötyliikunta varmaan huonoa tekisi, mutta selän takia annan nyt itselleni vähän armoa. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen siihen miten hyvin tämä raskaus muuten on edennyt. Toivon vaan että tällä stressillä ei olisi huonoja vaikutuksia vauvaan. 

Kaiken tämän hulluuden keskellä ajatukset tulevasta on kuitenkin positiiviset. Olen iloinnut kasvavasta mahasta ja siellä tuntuvista liikkeistä. Joinakin iltoina soitan vauvalle sininen uni kappaleen ja toivotan hyvää yötä. Joensuun uudessa kodissa olen päässyt jo yöpymään ja ihana tietää että siellä toinen rakentaa meidän yhteistä kotia hankkien kalusteita ja vauvatarvikkeita. Välillä olen pahoitellut sitä että tällä hetkellä olen henkisesti poissa, mutta luvannut tulla kyllä takaisin kunhan kiireet helpottaa. Pidentyneet päivät ja auringonvalo muistuttavat siitä että kohta on kesä ja paljon uutta mukanaan tuoma äitiysloma. Itseasiassa tänään on tasan 11 viikkoa laskettuun aikaan. Mutta niimpähän se on että kun tämän hetkisistä haasteista selviää, niin uusia on tulossa. Sen takia pitäisikin elää tässä ja nyt, eikä sitten kun. Vaatii harjoittelua myös itseltä. Tänään siis aion viettää rentouttavan illan herkku ruisleipien ja tuubi ohjelman parissa. Huominen on huomenna, joten silloin vasta siivoan asuntoesittelyä varten.

Heli ja Pihla

 Annen ennen & jälkeen kuvauksista

Opinnäytetyöhön tulevat ennen & jälkeen kuvat

Anne

Aleksandra

Miia

Heidi

Suvi

Aino

Heli

Marjukka