Onnellinen odotus

"Minusta tulee äiti ja olen siitä hyvin onnellinen". Tähän lauseeseen loppui viime kirjoitus, mutta samalla se on aiheena tässä. Nyt kun minulla on ollut paljon aikaa, niin kuvausinspiraatio on vaan kasvanut. Menneellä viikolla kävin ensin yhtenä iltana kuvailemassa useamman tunnin täällä utran upeissa ranta/metsämaisemissa. Sitten toisena aamuna olin jo aamu kuudelta lähirannalla virittelemässä kameraa. Se olikin parasta aikaa kuvaamiseen, kun ei ollut vielä liian kuuma, ja ranta oli hiljainen. Vietin siellä aikaa noin kuusi tuntia, joten myöhemmin ihmisiä ja ohikulkijoita alkoi olla enemmänkin. En kuitenkaan antanut heidän häiritä.

Tämä kesä on kyllä mielestäni ihan parasta aikaa odotuksen suhteen. Ihanaa että voi vaan heittää mekon tai hameen päälle, eikä tarvitse tuskailla paksujen talvivaatteiden kanssa. Varsinaisia äitiysvaatteita hamstrasin alkuraskaudesta jonkun verran, mutta hyvin vähän olen niitä kuitenkaan tarvinnut käyttää. Esimerkiksi äitiysfarkkuja en löytänyt yhtiäkään jotka olisivat olleet juuri sopivasti istuvat. Alkuun myös mietin että mitenköhän tuskainen kesästä tulee ison mahan kanssa, mutta päinvastoin olen vaan nauttinut tästä! Ainoastaan kävely on välillä vähän hidasta selkäkivun ja supistusten vuoksi. Juurikin tuon kuusi tuntisen kuvausreissun jälkeen jouduin lähinnä raahautumaan takaisin kotiin, sen verran oli kroppa väsynyt. Mutta niinkuin olen sanonut, niin olen kyllä hyvin tyytyväinen siihen miten vähällä olen päässyt odotusajan vaivojen suhteen. Luulen että se mitä toiset on puhuneet raskausmahan ikävöinnistä synnytyksen jälkeen, tulee minun kohdallani pitämään paikkansa. Mutta odotan kyllä myös sitä kevyttä oloa, mikä mahdollistaa taas juoksulenkkien tekemisen. Nyt olen kuitenkin keskittynyt enemmän vaan rauhalliseen kävelyyn ja kesästä nauttimiseen!