Maipin maailma: Maailman toisella puolen

Voi hurjaa.. taalla mina tosiaan olen Melbournessa! Matka oli pitka ja jannittava, mutta selvisin kaikesta kuitenkin hyvin ja ihan yksin! Monia harha askelia, paljon kysymyksia ohikulkijoilta, hukassa oloa ja vasymysta. Mutta kaikki oli kuitenkin sen arvoista. Sain jopa kaksi uutta tuttavuutta lennon aikana.. Shuang joka asuu taalla Melbournessa ja Samuel joka asuu Ruotsissa. Viela ei olla taalla treffailtu, mutta toivottavasti joku paiva!

Saavuin tanne siis 4.pva keskiviikkona. Ensimmaisena paivana olin vaan taalla kotona ja kavin vahan lenkkeilemassa. Asun siis Williamstownissa, joka on ihan meren rannalla ja maisemat on todella upeat. https://maps.google.com.au/maps?q=williamstown+melbourne&ie=UTF-8&ei=JKUuUoGLM-jtiAfFzIHwCw&ved=0CAgQ_AUoAg Oli hassu tunne lenkkeilla niita samoja katuja joita lenkkeilin myos sillon 5 vuotta sitten! Myos Geoff (isa) ja Jenny (aiti) ottivat minut jalleen kerran avosylin vastaan. Heidan apunsa kaikessa taalla on ihan korvaamatonta!

Sitten heti seuraavan paivan aamuna Geoff vei minut tyossaoppimisohjaajan Lizzyn luokse. Lahdin hanen ja hanen kollegansa Alanin mukaan Ballarat nimiseen kaupunkiin katsomaan valokuvanayttelyita http://ballaratfoto.org/. Niita oli siis ympari kaupunkia eri kahviloissa ja rakennuksissa. Paiva oli erittain antoisa ja inspiroiva! Kuitenkin tuona paivana minulle tuli hieman matkan jalkeista vasymysta, enka voinut pidatella unta kotimatkalla. Varmasti myos uuteen ymparistoon, kieleen ja ihmisiin totuttelu vei voimia. Tuona paivana Lizzy kysyi minulta etta haluaisinko menna lauantaina assariksi haakuvauksiin hanen kollegansa Andrew'n mukaan. Suostuin ilomielin, vaikkakin homma tuntui tosi jannittavalta. Onneksi minulla oli melko leppoinen perjantai paiva, ainoastaan haihin sopivien vaateiden loytaminen kaupungilta tuotti pienta paanvaivaa!

Lauantai aamuna Andrew tuli hakemaan minua yhdeltatoista. Ensin kavimme vahan lapi hanen kamera tarvikkeitaan ja mietimme olisiko minun jarkevampi kuvata omalla kamerallani vai hanen Canonillaan, jota en siis ole tottunut kayttamaan. Paatettiin kuitenkin etta voisin kayttaa molempia.. tilanteen mukaan! Ensin me menimme haaparin kotiin, jossa oli paljon perhetta paikalla. He olivat aasialainen perhe ja jo heidan kotiinsa meneminen tuntemattoman miehen mukana tuntui todella hassulta! Valilla he puhuivat englantia, valilla kiinaa. Aluksi siis kuvasimme siella kotona, jonka jalkeen ajoimme puistoon kuvaamaan. Paikka oli todella kaunis, mutta saa ei ollut paras mahdollinen. Silloin oli todella kylma ja valilla satoi myos vetta. Kuvista tuli kuitenkin upeita, sen mita ehdin niita nakemaan! Mina siis valilla otin itsekin kuvia ja valilla avustin Andrew'ta valojen ja laitteiden kanssa. Ulkokuvausten jalkeen siirryimme juhlapaikalle, jossa myos vihmikinen pidettiin. Paikka oli todella kaunis jo sisalta, ja sen isoista ikkunoista avautui kaunis kaupunkimaisema joen rannalla. Kuvausten aikataulu oli hyvin kiireinen, eika ylimaaraista aikaa paljon jaanyt. Jossakin vaiheessa myos nalka alkoi kurnia ja nautin pikaisen lounaan naistenvessassa. Se oli banaani, jonka onneksi olin napannut aamulla mukaani! Valilla kuitenkin pysahdyin katselemaan ymparilleni ja miettimaan etta miten tama voi olla mahdollista.. Olin ollut taalla 3 paivaa, ja jo nyt olin avustamassa kuvauksia ihan uskomattoman hienoissa maisemissa keskella Melbournen kaupunkia! Kaikki ihmiset olivat todella ystavallisia ja selkeasti nauttivat paivasta! Itsellani oli aikaajoin hieman hammentynyt olo, kun en ollut varma mita pitaisi tehda. Muutenkin tuollainen assarihomma olisi ollut haastava, mutta pienen lisa vaikeuden siihen toi englannin kieli.. hyva etta tiedan kaikkia kuvausvalineita suomeksikaan, niin minun piti osata antaa oikeat tarvikkeet aina kun Andrew niita pyysi, ja nopeasti! Ainakin tuona paivana olin kaukana omalta mukavuusalueelta, mutta se myos opettaa parhaiten. Ennen lahtoa viela nautimme illallisesta ja jalkiruuasta juhlapaikalla, jonka jalkeen lahdimme kotiin noin klo 23. Voin kertoa etta olin helpottunut kun paiva oli ohi! :)

Sunnuntai olikin sitten rauhallisempi paiva ja sainkin nukkua pitkaan! Kuitenkin puolen paivan jalkeen lahdimme Geoffin kanssa kaupungille katsomaan maisemia Eureka Skydeck nimisesta rakennuksesta kasin. http://www.eurekaskydeck.com.au/. Se on 88 kerrosta korkea rakennus, josta kylla nakee upeita maisemia! Kavin myos sellaisessa huoneessa, joka meni rakennuksen ulkopuolelle ja jonka lattia ja seinat muuttuivat yhtakkia lapinakyviksi (edge experience) ja pystyin nakemaan suoraan 88 kerrosta alaspain. Geoff naytti minulle monia paikkoja tornista kasin. Hanen lahdettyaan katsomaan jaakiekkoa, mina jain viela torniin ja suunnistin sielta sitten graffitikaduille kuvailemaan. Talla on siis tiettyja katuja missa on laillista tehda graffiteja. Kuitenkin koko kaupunki on niita taynna ja varsinkin pienemmat kaupunkien osat. Vietin ihan hyvan tovin kuvaillessani noita katuja, jonka jalkeen kavin viela pyorimassa vahan kaupungilla.

Eilen (maanantaina) menin sitten Lizzyn studiolle ekaa kertaa. Matka sinne kesti yli tunnin. Ensin kavelen taalta metroasemalle n. 15min, sitten menen kahden metron kautta Collingwoodiin, missa Lizzyn studio on. Ja sitten taas kavelen pienen matkan. Tuohonkin metroliikenteeseen totutteleminen on vienyt aikaa ja niidenkin kanssa olen ollut monesti niiin hukassa ja eksyksissa. Kuitenkin lopulta aina loytanyt perille kun olen kysynyt ihmisilta apua. Mutta siis vihdoin loysin myos studiolle asti ja olin jopa etuajassa. Ensiksi Lizzy naytti minulle paikkoja ja opasti sitten kasittelemaan kuvia ja paivittamaan facebook sivuja. Kavimme myos hoitamassa asioita pankissa ja tukussa. Lizzy on todella mukava ja rento tyyppi, ja odotan kovasti mita kaikkea paasen oppimaan hanen mukanaan! http://www.lizzyc.com.au/about/. Tanaan ja huomenna minulla onkin vapaa paivat studiolta, mutta viikon pasta perjantaina ja lauantaina menen avustamaan hanta haakuvauksissa. Enaa minua ei jannitakaan niin paljon, kun on jo yksi kokemus takana!

Kaikenkaikkiaan nama ensimmaiset paivat taalla ovat olleen todella huikeita! Mutta kylla minulla taitaa olla kokoajan myos pienta stressia, kun pitaa niin nopeasti osata mukautua uusiin tilanteisiin. Nama pari vapaa paivaa tassa tulivat kylla niiin tarpeeseen! Illatkin menee aina niin nopeasti, kun se on ainut aika millon voin olla yhteydessa kotiin. Tanaan aion viea hoitaa vahan paperihommia ja paivittaa oppimispaivakirjaa, seka kayda kaupassa ja ehka kokata jotain ennenkuin Geoff ja Jenny tulevat toista kotiin. Myos koira taytyy lenkkeillyttaa! Toivottavasti ehdin tehda kauppareissun ennen pimean tuloa, koska silloin on aina se vaara etta eksyn! (kylla, olen eksynyt kotimatkalla.. taalla on PIMEAA!) Huomenna voisin ehka kayda ostamassa paljon lampimia vaatteita, silla toisin kun voisi luulla, talla on myoskin jaatavan kylmaa. Tallakin hetkella kirjoittaessani kadet on aiivan kohmeessa ja iltaisinkin saatan olla takki paella ja huivi kaulassa. Toivottavasti ne kevat lampimat tulisivat vahan nopeammin! :)